Lisää töitä

Sidottu ja vapaa rytmi
Tämä puisista tikuista ja härpäkkeistä tehty pieni abstrakti patsas kuvaa sidottua ja vapaata rytmiä. Vapaa rytmi ihään kuin kasaantuu sidotun päälle tässä teoksesssa. Sidottua rytmiä edustavien yhden suuntaisten pitkien tikkujen päälle on kerääntynyt mielipuolisesti erinlaisia muotoja ja säteitä. En ole enää kovin varma mitä tämä kyseinen teos edustaa. Ehkä jotenkin mun mieltä jossa on vahva pohja ja päälle kasaantuu kaikkea satunnaista roipetta ja se sitten näyttää todella sotkuiselta ja huonolta. Tai niinku mun huone kun en ole siivonnut pariin päivään. Ei hirveän kiinnostava teos.

Väriharmonia
Tämän työn tarkoituksena oli opetella väriharmonioiden käyttöä. Minä käytin vastaväriharmoniaa, hyvin mielyttävä silmälle. Teimme kaleidoskooppimaisen työn missä on 4 identtisesti tehtyä neliötä ja ne sitten asetetaan paperille johonkin järjestykseen ja siitä sitten muodostuu kuvio. Tein 4 täysin identtistä (millimetritarkkuudella) kuviota mutta jostain syystä ne eivät sitten sopineet keskenään mitenkään. Paras sommitelma oli tämä alaspäin näyttävän nuolen näköinen häkkyrä. Olen kuitenkin tyytyväinen itse jokaisen neliön toteutukseen, koska ne ovat todella tasaisia. Värisävytkin sattuivat oikein.

"Welcome to the Mirrorland"

Taidekuva taidekuvan sisällä
Tässä kuvassa piti sulauttaa taidekuva taidekuvaan. Minulle jäi epäselväksi mitä tässä tavoiteltiin oppimismielessä mutta työnä se oli mielestäni paras kaikista. Taidekuvassani oli leijona ja mies joka katsoi alas sillalta. Jotenkin tuntui että minun pitää kuvata sitä minne mies katsoi, joten tein Kingston Wallin Tri-logy levyn kannen innoittaman hyvin abstraktin ja psykedeelisen maiseman (Kyllähän se illuminati piti yhteen työhön jonnekin saada). Kutsun kyseistä maisemaa Peilimaaksi (levyn mukaan "mirrorland") Veden väri jäi mielestäni liian valjuksi sekä muutenkin olisin toivonut tummempia värejä mutta en saanut tätä jotenkin toteutettua. Kuvan sain sulautumaan todella hyvin teokseen, ja vaikka sillan sihde muuhun kuvaan
maisemana on aivan väärä slautuu se abstraktiin kuvaan aivan riittävän hyvin.

Kollaasi
Tässä on omakuvakollaasi. Sen me teimme yläasteen tiloissa olevilla tableteilla. Kuvasta huomaa että kyseessä ei ollut kovin mieluinen tehtävä minulle, ja asetelma on aivan järjetön. Jos tälle apokalyptiselle "taideteokselle" pitäisi tyylisuunta keksiä niin voisin nimetä sen deliriumistiseksi kaaosmiksi tms. Ei tästä paljoa järkevää sanottavaa löydy.







Lisätyöt 
Tämä silmä on ainoa kahdesta lisätyöstäni jota voisi julkisesti missään esitellä. Olen tyytyväinen siihen, vaikka mallista piirsinkin. Toisessa työssä piti täydentää valmiita aihioita mutta siitä ei tullut mitään hienoa.












Loppusanat

Kaiken kaikkeaan kurssi oli hyvä aloitus kuvikselle lukiossa. Opimme muutamia perustekniikoita ja vähän analysoimaan kuvia. Opimme myös perustietoa taiteesta ylipäänsä niin, että voimme nyt tarkastella taideteoksia taitavemmin silmin.

Kuvan analyysi ja tulkinta 13.2.2015

Kuvakseni valitsin Vincent van Goghin Perunansyöjät (1885) -nimisen öljyväriteoksen joka kiehtoi minua sen synkkyyden takia.
          Kuva-ala on käytetty kokonaan ja kuva keskittyy vahvasti öljylampun ympärille, joka valaiseen itse perunansyöjät. Kuvan ihmiset ovat tavallisia maanviljeliöitä, jotka on tarkoituksella kuvattu rumiksi. He syövät oman työnsä tulosta, eli perunoita omasta pellostaan, paikallaan istuen ja seurustellen. Taiteilijamme sanoi itse haluavansa tällä tuoda esiin sitä elämisen mallia, joka erosi suuresti kaupunkilaisten modernejen ihmisten elintavoista ja unelmista.
          Kuvan värimaailma on likaisen vihreän ja mustan sävyttämä ja rustiikkinen. Maalaus sijoittuu Van Goghin Mökki nimisessä maalauksessa olevaan taloon, jossa asusti 2 perhettä joista toinen on nimeltään de Groot, eli käsiteltävässä kuvassa esiintyvät perunaa syövät rumat maalaiset.
          Teoksesta mieleen tulee että ihmiset vaikuttavat melko tyytyväisiltä tilanteeseensa ja he ovat melko läheisiä keskenään. Pöytään kaadetaan myös kahvia joka kuvaa että perhe ei ole köyhimmästä päästä, sillä se ei ollut halvinta elintarviketta siihen aikaan. Ruokalisutavat eivät ole yhtä jäykkiä kuin mihin kaupunkilaiset olivat tottuneet. Työ herättää minussa jonkinlaisen kaipuun takaisin vanhaan.
       

Työ 1, 6.2.2015

Kuvaamataidon ensimmäinen lukiokurssi on nyt niinsanotusti korkattu. Ensimmäisen tunnin aiheena oli zentangle. Sellainen piirros jossa luodaa jotain abstraktia tai ei-niin-abstraktia (miten kukakin haluaa itse tehdä, aivan kuin elämässäkin) ensin piirtämällä ääriviivat, ja sitten täyttämällä ne erilaisilla pikkutarkoilla kuvioilla.
          Työ oli itselleni hyvin mieluisa, työvälineiden ollessa ensin lyijykynä suunnittelua varten, ja myöhemmin tussi itse työn lopulliseen konkretisointiin paperille. Minulle, joka yleensä pilaa tönsä väreillä (mikäli niitä joutuu käyttämään)ja siitä johtuen välttää ehdottomasti kaikenlaisia kirjavuuksia, työ oli selvästi erikoinen, sillä koin suurta halua täyttää kuviot erilaisilla väreillä! Syytän huonoa ilmastointia koska aivoni eivät selvästikään saaneet tarpeeksi happea. (Heheh)
          Zentangleeni valitsin aiheeksi rumpusetin, joka on ollut minulle viimeisen vajaa kolmen vuoden ajan tärkein asia elämässäni (toki tyttöystäväni Malla on viimeaikoina kiilannut niukkaan johtoon mutta löydän onnekseni aikaa molemmille hellyydenosoitusteni kohteille). Työni aloittaessani ulkona oli paras mahdollinen keli noin 5°C pakkasta ja mukava viima puhaltamaan irtolunta kasvoilleni. Olin kaikin puolin positiivinen, ja sainkin taiteilurutiinin nopeasti päälle. Hahmottelin nopeasti setin ääriviivat paperille ja konseptit osaan kuvioista. Työn toteutuksen aloitin itse rumpusetin ääriviivoista, sitten kuvioin rumpusetin sisäosat, ja siirryin setistä lähteviin viivasuoriin säteisiin (jotka myöhemmin totesin kuvaamaan yksittäisiä rummuista lähteviä ääniä), ja sitten kuvioin yli jäävän tilan kuplilla ja "virtaavaa vettä" esittävillä satunnaisilla viivoilla (rummuissani on hyvin pehmeät soundit  ja kun niitä asettaa taidokkaasti yhteen voisi sen todeta äänten virraksi (tämänkin totesin vasta jälkeenpäin. Olit oikeassa että alitajuisesti se siihen syntyi niin nopeaa! Hups sulkulause sulkulauseessa, ja takaisin asiaan!)), sekä ruudukolla joka esittää sitä järjestystä ja/tai tahtia joka soittaessa on aina läsnä. Kuviot itsessäänhän eivät ole mitenkään järjestelmällisesti tai huolella tehtyjä mutta kokomus antaa sellaisen vaikutelman, kuvaa aika hyvin minua ja kaikkia tekemisiäni, heh.
          En ole tyytyväinen työni toteutukseen (sanojesi mukaan minussa on perfektionistin vikaa!) vaikkakin konsepti oli hyvä ja ajatusta oli hyvin koko ajan matkassa. Ehkäpä yritän joskus uudelleen paremmalla menestyksellä...

- SS

P.S.
Musiikin ollessa tärkein yksittäinen osa elämääni...

Työtä tehdessä kuunneltiin:
Rush - Grand designs
Tiisu - Elämältä turpiin sain

Blogiin kirjoittaessa kuunneltiin
Absoluuttinen nollapiste - eräät tulevat juosten
Wöyh! - Ikkillyk
Rush - Hope